Ajaa minut hulluksi

Keikoilla käynti on minulle oikeasti kuin joku huume. Minä pelkään kuin hullu, että tulen kipeäksi. Pelkään oikeasti, niin että on fyysisesti huono olo. En halua olla lauantaina kipeä, kun silloin minulla olisi mahdollisuus saada taas kerran rakasta huumettani. Haluaisin niin voida näyttää tämän tunteen. Ei sitä kukaan muuten voi ymmärtää kunnolla.

Kirjoittaen oikeita elämäntarinoita

Tänään olen tehnyt jotain valtavan tyhmää. Tänään olen leikkinyt olevani mitä suurimmassa sadussa ja vienyt sitä tarinaa eteenpäin. Satua, jota ei voi kumittaa. Voi vain vaihtaa suuntaa ja kirjoittaa lopun eri tavalla.

Olisikohan niin..?

Elämä on oikeasti kuin tarina. Semmoinen, joka on kirjoitettu musteella. Mustetta ei voi pyyhkiä. Jos yrittää, niin se vain sotkeentuu.

Se kun ei mikään voi tuntua tämän paremmalta

Uhkun ja puhkun tänään jonkinnäköistä outoa energiaa, vaikka vuosi alkoikin mitä huonoimmissa merkeissä. Töitä, vaarin hautajaiset, riitoja ja muuta eripuraa, mutta silti sain kerättyä oudolta tuntuvaa energiaa musiikista, kirjoista ja keikasta, jolla olin eilen.

Miten voi tuollaiset asiat (kuten keikka) tehdä niin paljon? En tajua sitä, enkä varmaan tule tajuamaankaan, mutta sillä ei ole minulle väliä, sillä pääasia on että tunnen itseni välillä onnelliseksi, vaikka syy kuulostaisi kaikista mitä tyhmimmältä. Kyseessä on lempibändini Hey Heather. Sen bändin keikat ovat minulle kuin akkulaturi. Sen avulla jaksan pitkänkin ajan tuntien sellaista kummallista hehkua sisällä. Sellaista, joka tuntuu niin oikealta, että sitä voisi niellä. Sellaista, joka kasvaa kun hengittää. Sellainen, joka on jotain oikeaa, eikä sitä voi määrätä tulemaan. Se on se syy kysymykseen: "Ai taasko meet keikalle?" Se on vastaväite päässäni lauseeseen: "Eks toi oo ihan sika tyhmää rampata jossain tollasessa, ku vois muutaki tehä?" 

En vain voi sille mitään. Jos joku tulee onnelliseksi rahasta, jos joku tulee onnelliseksi vaatteista, jos joku tulee onnelliseksi musiikin soittamisesta, jos joku tulee onnelliseksi kirjoittamisesta, jos joku tulee onnelliseksi siitä, että juoksee baareissa, jos joku tulee onnelliseksi siitä, että muutti juuri uuteen taloon, jos joku tulee onnelliseksi siitä, että löysi jonkun vierelleen... Uskoisin, että se tuntuu juuri tältä. Toisille tämä on aivan pikkuasia, minulle se on lähestulkoon oikea rakkaus.