Mua hävettää tulla tänne takaisin. Niin kauan mä olen ollut poissa, mutta nyt mä olen palannut ja täällä taas. Mä haluan kertoa teille, että mä olen vielä ihan hengissä. Jotenkin mä aloin pelätä tätä blogia. Jotenkin tuntui pitkään, että se vaan söi sisältä kun kirjoitin.
Nykyään mun elämä on ihan muuttunutta. Mä muutin toiseen kaupunkiin pois kotoa. Kauas riidoista ja kontrolloinnista. Kauas. Monen tunnin päähän kodista. Mulla on uusi koulu, uusia ystäviä ja tietysti vanhoja ystäviä aivan älytön ikävä, mutta musta tuntuu, että tää on ollut uusi alku. Uusi alku sille mitä minä olen. Välillä iskee kamala olo. Edelleenkin mun sisällä asustelee se ujo pieni tyttö, joka ei oikein osaa olla. Osaa olla ihmisten keskellä, tai ainakaan oikeasti kuulua sinne. Ihmisten keskellä puhumassa, nauramassa ja olemassa, mutta kuitenkin viikonloput yksin omien mietteiden kanssa. Mä vain en osaa, enkä mä tiedä miten mä osaisin.
Miten mulla täällä muuten on mennyt? Tuntuu, että kotoa pääseminen oli parasta ikinä. Toki ikävä sinnekkin on välillä kova, mutta se vapaus tehdä mitä vain, mihin aikaan vain, koska vain, kenen tahansa kanssa vain ilman valvovia silmiä ja syytöksiä maistuu paremmalta kuin mikään pitkiin aikoihin. Olen ollut täällä jo noin puoli vuotta ja oikeastaan täytyy myöntää, että aluksi saatoin heittää kaikki perjaatteeni kokonaan pois. Täällä ei ole vanhempien lisäksi myöskään muita tuttuja ystäviä, joiden mielipiteet minun teoistani häiritsisivät. Tarkoitan sitä, että heitin pari kuukautta roskiin ja tein virheitä niin paljon kuin vain suin kerkesin. Tein tekoja, jotka eivät ole koskaan tuntuneet mielestäni hyviltä ajatuksilta, join paljon, poltin, järjestin juhlia, juoksin juhlista juhliin, hankin mitä oudompia ihmissuhteita... Mutta nyt olen rauhoittunut. Ehkä se oli se nuoruudestani puuttuva palanen, joka piti täyttää. Ehkä minä jotain siitäkin kaikesta opin.
Olen voinut paljon paremmin, kuin blogini alkuaikoina. En halua sanoa enempää, sillä muuten pelkään, että kuitenkin vajoan takaisin pohjalle, mutta olo on toiveikas. Olo on se, että uskaltaa hymyillä. Olo on se, että lumihiutaleet kasvoilla tuntuvat söpölle ja haluaisin halata kaikkia. Olo on se, että osaan jopa rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti