Keskellä saippuakuplien

Tänään juttelin 10-vuotiaan pikkusiskoni kanssa melkein tunnin. Kyselin häneltä kaikkea. Kaikkea sellaista, mitä en yleensä kysele. Sellaisia syvällisiä. Kaikista ihaninta kaikessa oli, että hän kertoi minulle salaisuuksia, mieltä painavia asioita, joita ei meidän vanhemmille saa kertoa. Vaikka ne tekivätkin mieltäni raskaammaksi, se keskustelu piristi minun päivääni oikeasti. Tunsin itseni ensimmäistä kertaa oikeasti isosiskoksi. Isosiskoksi, jolle pikkusisko voi kertoa synkimmät salaisuutensa ja unelmansa.