20. joulukuuta 2011

Kun ei kivulle laastaria

Olen surullinen ja vihaan itseäni.
.vihaan itseäni ja olen surullineN

 Sellainen olo minulla nyt on. Itkettää. Sattuu. Pelottaa, että joulukin menee tästä tunteesta pilalle. Tunnen itseni nyt niin vialliseksi. Ilkeäksi. Kaveri, joka on ollut kaverini kaikista pisimpään... Ei sitä enää kiinnosta mitä minulle kuuluu. Se ei enää kerro minulle suoraan, jos jokin minussa tai käytöksessäni häiritsee. Kuulen kaiken aina valituksena hänen äidiltään. Minä sanoin asiasta suoraan. Puhuin faktat julki. Sen jälkeen emme ole olleet missään yhteydessä. Minä en soita hänelle. En vaikka kuinka häiritsisi. Minä en tehnyt väärin.

Sitten se yksi ihminen, joka on niin kauhean tärkeä. Yksi ystäväni sanoi, että minun pitäisi vain päästää irti. Antaa tämän elää vain omaa elämäänsä, koska kyseinen henkilö vain satuttaa minua teoillaan ja sanoillaan. En minä pysty. Kaksi vuotta sitten minulla oli yksi hyvin samankaltainen ystävä. Todella hyvä ystävä, kunnes hän vaihtoi seuraa ja veti huvinpäin välit poikki. Siitä minulle jäi traumat. Paha olo, jota kannan sisälläni vieläkin. En halua, että se sama käy uudelleen, vaikka kaikki merkit näyttävät siihen suuntaan: roikun perässä, vaikka toinen selvästi haluaa karkuun. En vaan osaa enää kuvitella elämääni ilman häntä! Ihan oikeasti. Millään ei enää olisi mitään merkitystä.

Ja tämä ystävä jolta tuli kyseiset neuvot. Hänen kanssaan meille tuli myös eilen riitaa, sillä hän ei uskalla kertoa minulle mielipiteitään asioista. Silloin kun hän ei niitä kerro, hän myös vaihtaa puheenaiheen pois kyseisestä aiheesta, vaikka se olisikin minulle juuri yksi niistä tärkeimmistä aiheista. Tämä henkilö on ehkä ainut, jolle olen voinut puhua näistä tietyistä asioista vilpittömästi katumatta ja enemmän kuin kenellekkään muulle ja nyt minusta tuntuu, että en voi enää, sillä ei hän halua puhua niistä. Ei vain halua.

Ja tällä hetkellä tunnen olevani niin yksin. Yksin koska kolmen tärkeän ihmisen välillä on kitkaa. Sellaista kitkaa, että minuun sattuu niin paljon, että pelkään ettei ulospääsyä ole. En jaksa enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti