On ollut taas hieman vaikeampaa. Ne kaikki omat asiat. Halu repiä ihoa rikki. Halu itkeä kyyneleitä. Halu maata sängynpohjalla monta päivää lähtemättä minnekkään. Halu olla syömättä ja kuihtua paikoilleen. Mä kamppailen sitä vastaan päivittäin. Tiedän, että joskus sorrun aina johonkin, mutta luotan itseeni sen verran, että tiedän, ettei pahimmat mahdolliset asiat pääse tapahtumaan.
Mutta miksi pahempaa, jos tilanne on kokoajan ollutkin tämä? Sen takia, koska olen niin kamalan huolissani ystävistäni, jotka eivät puhu tunteistaan, mutta tiedän, että ne kärsivät. Niillä on kamalasti kaikkea.
Yksi kaveri asuu omillaan kaukana perheestään, koska joutui muuttamaan uuden koulunsa takia.
Yksi kaveri sairastaasyömishäiriötä, sillä on epävakaa persoona ja se saa kaikenlaisia ahdistusjuttuja.
Yksi kaveri on särkemässä sydäntään, mutta ei tiedä sitä. En osaa kertoa sille, mutta luulen niin. Sitten kun se tapahtuu, niin en tiedä mitä käy. Sillä on muutenkin ollut tosi vaikeaa.
Yksi kaveri on peliriippuvainen, eikä halua nähdä enää ketään. "Ystävät ovat yliarvostettuja."
Yksi kaveri alkoi seurustella. Se on poika. Sen vanhemmat ei hyväksy sitä, että hän seurustelee pojan kanssa. Sillä on myös paljon muuta. Läheisille on käynyt kamalia asioita ja sekin asuu niin kaukana koulunsa takia.
Yhden kaverin eno on saanut sydänkohtauksen.
Tämä on se miksi minun pitää olla vahva. Minun täytyy.
Kamalan kamalaa. Ei aina tarvitse olla vahva!
VastaaPoistaKirjoitat tosi kauniisti.
Tuo on niin tuttua. Mulla on myös vaikeeta, koska kavereilla on vaikeeta. Ainakin kaksi suunnittelee itsemurhaa, aika monta on sitä yrittänytkin. Suurin osa ystävistäni on masentuneita, kuten minä itsekin. Yhdellä kaverilla taas on aika pahoja ongelmia perheensä kanssa.
Kaiken keskellä on vaikea pysyä vahvana, tiedän sen.
Kunpa silti jaksaisit ♥ Lähetän sulle täältä halauksia! Sun ei tarvitse aina olla niin vahva. Välillä voi romahtaakin, ja ottaa sitten vähän rauhallisemmin.
Ensiksi nyt kamala kiitos taas kommentista. On aina niin tavattoman ihanaa, jos joku sanoo jotain. :)
VastaaPoistaItseni kohdalle vaan on pakko sanoa, että musta tuntuu, että muiden silmissä mun on aina pakko olla vahva. Muuten tulee huono omatunto, että seuraavaksi niiden toisten murheiden lisäksi niillä on vielä mut. Mun on pakko jaksaa hymyillä ja kuunnella ja jaksaa yrittää auttaa, vaikka olo itsellä olisi sellainen, että pystyisi. Ehkä niin ei pitäisi olla, mutta jotenkin yritin katsoa miten päin tahansa, niin mun on vaan pakko yrittää olla romahtamatta.
Ja tuhansia haleja ja tsemppiä sinulle! Tosi kurjaa, että sinäkin tämänkaltaisessa kierteessä (ainakin mielestäni sitä voi kutsua kierteeksi). Pitelen peukkuja ja toivon, että jossain vaiheessa sun ja sun ystävien elämä näyttäisi valoisammalta♥